Anne Vasko poimii kirsikat arjesta

Marjat kypsyvät tänä vuonna kummallisiin aikoihin: keskellä kevättä voi nähdä Valvegallerian perällä vehmasta mustikkametsää. Normeja ei kannata aina ottaa niin vakavasti, eiväthän kaikki karhut nuku talviuntakaan. – Tämän tietää kuvittaja Anne Vasko, joka on vuoden 2018 Lumotut sanat -festivaalien kuvallisen ilmeen luoja. Hänen kuvittamansa Mur ja mustikka -kirjan maailma rakentuu näyttelytilaan osaksi Tarinoiden puisto – 18 nykykuvittajaa -näyttelyä. Lisäksi taiteilijan oma Karhu ja Leijona -näyttely on esillä kahvila Konst o. Delissä Valveella koko sanataidefestivaalin ajan 21.4.–10.6.2018.

 
Anne Vaskon kuvakieli on oivaltavaa ja ennakkoluulotonta. Se leikittelee erilaisilla tekniikoilla ja aukeaa kerros kerrokselta kuin sipuli. Kuvat eivät pelkästään toista tekstin sanomaa, vaan tuovat niihin oman vahvan ulottuvuutensa ja symboliikkansa. Sanoja-blogi otti taiteilijaan yhteyttä ja kysyi häneltä, miten tämä kaikki syntyy.

 
Anne Vasko kertoo luovuutensa olevan vahvasti kiinni jokapäiväisessä elämässä: ”Olen aika hyvä poimimaan kirsikoita arjesta: humoristisia hahmoja, värejä, tunnelmia, oman perheen sähellystä, luontoa. Matkoillakin huomaan etsiytyväni tarkkailemaan lammikon lintuja, koiria ja kissoja, ohikulkijoita, ruokakaupan kassoja. Arkea.”

 
Anne on käyttänyt kuvituksissaan usein kollaasitekniikkaa, jossa näkyy käsityömäisyys ja erilaisten pintojen ja materiaalien rohkea yhteissointi. Tekniikan etuna hän pitää sitä, että siinä kuvituksen voi pitää auki pitkään. ”Kuvitustilanteeseen liittyy paljon etsimistä, sattumaa. Se on ikään kuin käsin tunnustelemista pimeässä”, kuvittaja kertoo. Oikealta tuntuvat ratkaisut syntyvät usein intuitiivisesti paperisilpun keskellä.

 
Anne saa paljon kyselyjä kustantamoiden kautta, mutta usein yhteistyö kirjailijoiden kanssa syntyy suoraan tekijöiden kesken. Se vaatii luottamusta, ja onnistuakseen kuvion tulee tuntua luonnolliselta. ”Itse huomaan olevani kuvittajana elävimmilläni, jos olen jo varhaisessa vaiheessa mukana. Alkuun työ on pienten palojen keräämistä – värejä, tunnelmia, hahmoja, näkymiä ”, hän kuvailee.

 
Anne Vaskon ja Kaisa Happosen Mur eli karhu -kuvakirja (2016) kertoo pienestä karhusta, joka ei muiden karhujen tavoin halua nukkua talviunta. Kirja käsittelee erilaisuutta ja oman itsensä löytämistä riemukkaalla tavalla. Kuvitus kulkee vahvana ja kirkkaana, osana tarinaa. Miten syntyi kirja, jonka sanat ja kuvat punoutuvat toisiinsa näin eloisasti? Vasko muistelee kirjan syntyprosessia: ”Alussa oli kuva. Teimme kirjan Leikki vieköön! kuvauksia meillä ja Kaisa löysi seinältä työni, jossa karhu itkee. Se oli kuva, jolla ei ollut tarinaa. Eräänä päivänä Kaisa sitten soitti ja sanoi, että nyt mä tiedän miksi se karhu itkee. Siitä lähti yhteinen ajatus kuvakirjasta, joka olisi kompakti tekstillisesti ja kuvallisesti.”

 
Mur on hellyttävä ja ilmeikäs hahmo. Maaliskuussa ilmestyvä Mur ja mustikka jatkaa karhun tarinaa ja ylistää lasten herkkää huomiokykyä ja kykyä elää hetkessä. ”Sympaattisuus on minulle tärkeää. Että lukijat, pienet ja isot, ottavat omakseen hahmon, joka on syntynyt kertomaan tarinan”, Anne pohtii.

 
Taideteollisen korkeakoulun muoti- ja tekstiilitaiteen osastolta valmistuneen Annen uralle on mahtunut niin näyttelyitä kuin tekstiilisuunnitteluakin. Lastenkirjojen maailma kutsuu häntä kuitenkin aina uudelleen.  ”Lapset ovat yleisönä ja kohderyhmänä yksi suorimpia, laskelmoimattomampia ja kiitollisimpia. Siksi mitään puolivillaista lastenkulttuuria en voi päästää käsistäni”, hän tähdentää.

 
Kuvittajalla on tärkeä viesti kaikille kirjojen ja kuvakirjojen ystäville: ”Kun luette kuvakirjoja, lukekaa myös kuvia. Kuvakirjat ovat usein ensimmäinen visuaalinen ikkuna lapselle, helppo kannettava ja maailman pienin teatteri, jonka voi avata missä vain.”

 
 
Riika Ruottinen

 
Kirjoittaja on Lumotut sanat -festivaalin tuotantoassistentti ja sanataideopettaja.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment