Ihan hassua, kun ne koko ajan teki niitä metkuja

Avoimen varhaiskasvatuksen sanataidekerho Tarinavintti vieraili Oulun kansainvälisellä lasten- ja nuortenelokuvien festivaalilla katsomassa MINULLA ON TIIKERI, URPO JA TURPO -yhdistelmän. Elokuviin menemisestä oli puhuttu etukäteen ja sitä odotettiinkin jo kovasti. Liisa Helminen, elokuvien ohjaaja, kävi kertomassa meille lyhyesti animaatioiden sisällöstä ja siitä miten ne on tehty. Istuimme pehmeille penkeille, valot sammuivat, tuli hiljaista ja elokuva alkoi. Tässä tekstissä lainausmerkein merkatut pätkät ovat lasten kommentteja.

 
Ensimmäisenä katsoimme Minulla on tiikerin. Se oli vuodelta 1979, joten hyvin erilaista tyyliä mitä lapset ovat televisiosta tottuneet näkemään. Pala-animaatiossa leikiteltiin erityisesti äänillä ja tarinan kummallisuudella. Pojalla oli kerrostaloasunnossa asumassa tiikeri nimeltä Kalle. ”Joku mummu tai vihainen täti yritti napata sitä.” Talossa asui myös norsu ja krokotiili. Lopulta kaikki tanssivat yhdessä ja heistä tulikin ystäviä. Tiikerin pukeutuminen itämäiseen asuun sai lapset kyllä hämilleen ”Mitä tässä oikein tapahtuu?”

 
Urpo ja Turpo -pätkät veivät meidät seikkailulle kirjahyllyjen uumeniin kahden nallekarhun luokse. ”Urpo ja Turpo ovat kaveruksia”, joille sattuu kummallisia sattumuksia klassikkokirjojen ja perheen tapahtumien innoittamana. Urpo ja Turpo aarretta etsimässä herätti lapsilla huolen ainakin vauvanuken kohtalosta ”Siitäkin tuli merirosvo, nyt tuo vauva tippuu tuolta!”. Merirosvot päättivät myös auttaa perheen äitiä leipomaan merimiespullaa. ”Hassua kun ne juttelee siinä kakussa, ne myös luistelee siinä.” Ja kun karhut päättivät maustaa pullan chilillä, AAA CHILI -aivastus nauratti lapsia. ”Urpo ja Turpo teki semmosen metkun, että söi sitä pullaa ja heitti lattialle. Vauva meinas ottaa sitte sitä pullaa.”

 
Urpo ja Turpo ovat rohkeita vei lapset Wilhelm Tellin klassikkosadun maisemiin. Nallet päätyvät pelastamaan muut lelut Tyhjän hatun ylivallalta. Sen Turpo tekee ampumalla nuolen omenaan, joka on Urpon päässä. Heidät kruunataan ritareiksi. Tästä pätkästä lapsilla jäi erityisesti mieleen hurja kohtaus, jossa pelle soittaa kovasti rumpua.

 
Viimeisenä oli Urpo ja Turpo jouluvalmisteluja. Tätä animaatiota innoittivat Pieni tulitikkutyttö ja Hannu ja Kerttu. Urpon ja Turpon mielestä jouluna pitää koristella paljon ja auttaa vauvoja ja toisia. Niinpä he koristelivat Molla Maijan. Tarina jatkui synkässä metsässä ja piparkakkutalossa, jossa oli sisällä vauva. Urpo ja Turpo päätyivät syömään koko talon ja pelastamaan vauvan. ”Perhe oli, että oho, ei oo enää taloa.”

 
Elokuvahetkeä käsittelimme myöhemmin vielä piirtämällä ja keskustelemalla. Elokuva oli ”näin pitkä, mutta kuitenkin mukava.”
”Paras oli se kun niillä oli joulu”
”tai se tiikeri”

 
 
Elokuvaterveisin,
Tarinavintin lapset ja aikuiset
Liisa Ryhänen

 
 
URPO JA TURPO
URPO JA TURPO AARRETTA ETSIMÄSSÄ

Suomi 1996 8:12 min
Ohjaus: Liisa Helminen, Marjut Rimminen

 
URPO JA TURPO OVAT ROHKEITA
Suomi 1997 9:42 min
Ohjaus: Liisa Helminen, Riho Unt

 
URPO JA TURPO KUNTOILEVAT
Suomi 1997 9:38 min
Ohjaus: Liisa Helminen, Riho Unt

nbsp;
URPO JA TURPO JOULUVALMISTELUISSA
Suomi 1997 10 min
Ohjaus: Liisa Helminen

SALLITTU KAIKENIKÄISILLE

 
 
ESITYSAJAT:
to 16.11. klo 10.00 | klo 17.00 Studio | VIERAANA OHJAAJA LIISA HELMINEN

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment