Pelastetaan lapset

Sanoisin, että Claude Barras’n ohjaama Elämäni Kesäkurpitsana (Ranska/Sveitsi 2016) on hieman harvinaisempi elokuva, mutta ei ehkä siksi, miksi alun perin luulin. Elokuvassa Icare-poika, eli Kesäkurpitsa, joutuu orpokotiin alkoholisti-äidin luota traagisen tapaturman jälkeen. Orpokodin muut asukkaat ovat joutuneet kukin kokemaan kovia; vanhempien päihteidenkäyttöä, väkivaltaa tai hyväksikäyttöä. Vakavan sisällön ja kiinnostavan stop motion -tekniikan yhdistelmä saikin minut alkujaan kiinnostumaan elokuvasta.

 
Mieleenpainuvan ja erilaisen elokuvasta tekee sen lähestymistapa: realistinen, muttei kurjuudella mässäilevä. Vaikka jo elokuvan alkumetrit ovat sen verran synkeitä, etten kutsuisi tätä elokuvaa varsinaisesti lastenelokuvaksi, käsittelytapa ja stop-motion -animaation tyyli saavat aiheen tuntumaan valoisammalta.

 
Lastenkodista annettu kuva on positiivinen, ja takkuilevan alun jälkeen lapset muodostavat tiiviin ystäväporukan. Myös hyviä aikuisia on. Orpokodin henkilökunta sekä Kesäkurpitsan lastenkotiin saattanut poliisi Raymond haluavat oikeasti lasten parasta.Traumat vaikuttavat lapsiin, mutta toivoa paremmasta on turvallisen ympäristön myötä. (Elokuvassa lapset myös ovat lapsia ja huumori on sen mukaista.)

 
Elämäni Kesäkurpitsana on todella hyvännäköinen elokuva. Vaikka se ei kuvaakaan lennokkaita fantasiamaailmoja, se luo vakuuttavan tuntuisen ympäristön. Valaistus luo tunnelmaa ja kuvakulmien käyttö rytmittää kerrontaa. Hahmojen ilmeikkyys ansaitsee myös erikseen maininnan: vaikka elokuva on väliin suorasukainen, se uskaltaa myös luottaa kerrontaan hienovaraisten ilmeiden ja eleiden kautta. Se kannattaa, ja nostaa elokuvan kokonaan uudelle tasolle.

 
 
Siina Sipilä
Kameleontti-ryhmä

 
 
ELÄMÄNI KESÄKURPITSANA
Sveitsi – Ranska 2016 66 min
Suomen- & ruotsinkielinen tekstitys
SALLITTU YLI 7-VUOTIAILLE | SUOSITUS: YLI 12-VUOTIAILLE

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment