Kuva: Karoliina Pertamo

Omia_sanoja
Featured

Omia sanoja

Nyt se on olemassa – Valveen sanataidekoulun ikioma blogi. Pitkään siitä onkin uneksittu, mutta vasta aivan super tuotantoassistenttimme Maaria teki haaveesta totta. Kiitos Maaria!   SANOJA elää sanataidekoulun matkassa: blogiin kirjoittavat niin sanataidekoulun lapset ja nuoret kuin me aikuisetkin. Toisinaan Vieraskynään tarttuu myös kirjailijoita, kuvittajia ja muita sanataidekoulun ystäviä. Luvassa on kaunokirjallisia tekstejä, arkisia kuulumisia,…

img_0616

Tunnemyrskyjä

”Hyvää yötä, hyvää yötä, sanoo nainen joka peittelee hänet sänkyyn. Hän antaa diktaattorille pusun. ANNA OLLA! diktaattori ärjyy. Sillä diktaattoreita ei saa pussailla, ei aivan miten sattuu.”   ”Lepakkopoika väijyy piiloissa eikä sitä voi nähdä ennen kuin on liian myöhäistä. Se iskee kuin salama ja katoaa takaisin varjojen kätköihin. Se ei tarvitse ruokaa. Se on…

riimikonserttiVaakapieni

Riimikissa kutsuu vauvat ikiomaan konserttiin

Eilen oli jännittävä päivä. Heti aamusta kipusimme Katin kanssa Madetojan salin lavalle yhdessä Oulu Sinfonian muusikoiden, alttoviulisti Susanna Nietulan, lyömäsoittaja Kalevi Ohenojan ja sellisti–säveltäjä Harri Östermanin kanssa. Oli sylivauvoille suunnatun Riimikissan runokonsertin ensimmäinen harjoitus. Ja olihan meillä kivaa! Kalevi katosi kerran jos toisenkin soitinvarastoon ja palasi takaisin mitä ihmeellisimpien pikku soitinten kanssa, joista taikoi efektejä…

img_0661-2.jpg

Kuka siellä? – ja muita kirjallisia hymyntuojia

Kun ovelta kuuluu koputus, tekee heti mieli kysyä: ”Kuka siellä?” Ja välittömästi ajatus jatkaa: ”Täällä posteljooni Petskin, toin teille Pörriäisen.” Minulle pörriäinen ei tarkoita pientä pörisevää eläintä, eikä helsinkiläiskoululaisten omaa julkaisua vaan Eduard Uspenskin Fedja-setä-kirjoista tuttua posteljoonin jakamaa lehteä. Kirjallisuuden ikivihreitä sloganeita on lapsuudenperheessäni paljon muitakin. Lapsuudesta tulee heti mieleen myös: ”Herää jo, kello on…

blogikuva3_muok

Taikamaailman taitoja sanataideleiriltä

Kaikkihan me tiedämme, että jokaisella velholla on tiettyjä taitoja, jotka hänen tulee omata ollakseen todellinen velho. Ensinnäkin on elintärkeää tunnistaa vastaantulevat taikaeläimet, nehän voivat olla vaarallisia! Velhojen tulee ehdottomasti myös osata tehdä tärkeitä taikaliemiä ja loitsia monenlaisia monimutkaisia loitsuja. Ainolan puiston sanataideleirillä velhokoululaiset harjoittelivat näitä elintärkeitä taitoja. Leirin aikana opimme paljon tärkeitä taikatietäjän asioita toisiltamme.…

blogikuva2_muok

Sanataideleirin velhomaisia pohdintoja

Kesäretki tarinapuistoon – sanataiteellisella kesäleirillä tutustuimme velhokoululaisten kanssa fantasiakirjallisuuden teemoihin. Velhohistorian tunnilla Pohjois-Pohjanmaan museossa lapset lumoutuivat vanhoista tiloista, joita tutkimme kaikilla aisteillamme. Mietimme minkälaisia kysymyksiä velhoilla olisi, jos heidät taiottaisiin antiikkisista huoneista yhtäkkiä nykypäivään. Huoneet innostivat lapsia keksimään tarinoita velhoista, jotka touhuavat huoneissa jotain omituista.   Ovi avautuu hiljaa naristen ja sisään astuu…   ”Apteekkari…

9–12-vuotiaille tarkoitettu Kesäretki tarinapuistoon pidettiin Ainolan puistossa 8.–10.6.

Terveisiä taianomaiselta kesäleiriltä

Kesäkuun alussa Ainolan puiston Alakööki ja sen ympäristö muuttuivat lumoavaksi velhokouluksi, ja kesäloman ensimmäisenä keskiviikkona Alakööki täyttyi uusista innokkaista velhokoululaisista. Kun kävimme paikan päällä suunnittelemassa sanataiteellista leiriä, puistossa oli kaunis ilma ja hiostava hellesää. Ulkoilma inspiroi meitä, ja aluksi suunnittelimmekin suuren osan tehtävistämme ulos. Mitä lähemmäksi leiri tuli, sitä synkemmäksi sääennusteet muuttuivat. Saavuimmekin keskiviikkona tuuliseen…

img_0651-2.jpg

Olipa kerran tarinamatkoja ja sanataideseikkailuja

Saavumme näyttelytilaan, ja tunnelma on odotusta täynnä. Kun lapset istuvat mukavasti, tarina voi alkaa. Esityksessä rannalta löytyy perin erikoinen muna. Siitä kuoriutuu eriskummallinen perheenjäsen, joka saa nimekseen Koi-Koi. Mikä tämä olio lopulta on, jää arvoitukseksi. Lasten veikkaukset ovat kekseliäitä: Koi-Koi voisi olla vaikkapa peikko, hylje tai koira. Osalle pienistä katsojista esityksestä löytyy jännityselementtejä, jotka vähän…

IMG_0197 (3)

Syntytarinoita

Lumotussa illassa kuulimme runoilija Henriikka Tavin ajatuksia kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Olemme tutustuneet kevään aikana Henriikka Tavin runoihin ja käännöksiin sanataidekoulun nuorten ryhmissä. Tässä muutamia tekstejä, jotka ovat syntyneet sanataidekoulun nuorten Siivekkäiden kynistä Henriikka Tavin runojen äärellä. Tämän vuoden sanataideviikkojen teemakirjallisuuspaketti valmiine sanataideharjoituksineen löytyy Lumottujen sanojen verkkosivuilta www.lumotutsanat.fi. Kirjallisuuspaketista löytyvät myös Henriikka Tavin kokoelmat Esim. Esa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sade etsii salaisuuksia

Kevät ja lähestyvät sanataideviikot toi tullessaan saman mainion työtehtävän kuin viime vuonna. Lähes sata sanataideharrastajan tekstiä pinona, joka halusi kirjaksi. Ja siinä se nyt on: Sade etsii salaisuuksia. Sanataidekoulun tuorein yhteistekstikokoelma. Tarkkaavainen antologiatoimittaja arvaa, että sanataideryhmissä on kuluneen lukuvuoden aikana pohdittu ainakin sitä, miten sanat syntyvät ja mistä värit tulevat. Vuodenaikoja, aarteita, salaisuuksia ja sitä,…

Metsässä rymähtää ja kallion sisältä saapuu Gargatuula, hurja vuorenpeikko. Sen hengitys haisee hieltä ja mädältä madolta. Kuvitusta Lena Frölander-Ulfin teokseen Minä, Muru ja metsä (Kustantamo S&S, 2016).

Lena Frölander-Ulf tuo kuvakirjoihin vaikuttavaa rohkeutta

By – Olipa kerran kylä -näyttelystä löytyy lumoavan tummasävyinen linna. Jos olet onnekas, saatat löytää takkatulen edustalta istuskelemasta prinsessa Pienen! Hän on tuttu Hannele Mikaela Taivassalon ja Lena Frölander-Ulfin (kuv.) teoksesta Hämäräkirja (Teos&Söderströms, 2009). Hämäräkirja on poikkeuksellinen kuvakirja. Taivassalon teksti on kiehtovan jännitteistä ja runollisen kaunista, ja Frölander-Ulfin kuvitus kasvattaa jännityksen sekä ystävyyden teemat upeisiin…