Kuva: Karoliina Pertamo

Kuva: Juuso Haarala

Tunnelmia sanataiteen kesäkurssilta

Mitä puistot tarinoivat? -kesäkurssi järjestettiin Valveella 5.–7.6.2018. Me Lumottujen sanojen harjoittelijat – Suvetar, Eveliina, Vappu, Jenni ja Veera – pääsimme suunnittelemaan ja toteuttamaan kesäkurssin yhdessä. Se jos mikä oli kivaa ja opettavaista! Kurssilla taiteiluun ja tarinointiin inspiraatiota haimme Suomen luonnosta. Kuljimme yhdessä vattupensaikosta lumottuun metsään ja lopulta kasvimaalle.   Ensimmäisen päivän aloitimme tutustumalla toisiimme sekä…

antologiakuva

En tahtonut tulla tavalliseksi

Kirkkaan kevättalven päivän ilta alkaa sinistyä. Lisään puita takkaan ja kaivan laukusta paksun nipun paperia. Kömmin viltin alle ja avaan jälleen oven tarinoiden ja runojen tulla. Tekstejä on 83, pitkiä ja lyhyitä, herkkiä ja rajuja, hykerryttäviä ja surullisia. Kaikki tosia, keksitytkin.   Tekstit vievät minut mustan aukon tuolle puolen, Yksisarvispuistoon ja Zombikaupunkiin. Käyn maapallon toisella…

Molli_Sanojaan

Molli maalaa hymyn punaisella

Iltasatu on jo luettu ja mukavien unien silitykset annettu, mutta seitsenvuotiaani ei haluakaan vielä nukkua. Luetaanpa tätä Mollia, hän sanoo ja tarttuu kirjaan. No luetaanpa Mollia. Siitä on riittänyt juteltavaa moneksi illaksi. Kauniiseen ja ilmeikkääseen kuvakirjaan on ilo uppoutua yhä uudestaan.   Molli asuu yksin suuressa talossa villiintyneen pihamaan keskellä. Pörröistä koalaa muistuttava kirjan päähenkilö…

Anne Vaskon kuvituksissa värit ja pinnat saavat leikkiä. (Kuva: Petri Juola)

Anne Vasko poimii kirsikat arjesta

Marjat kypsyvät tänä vuonna kummallisiin aikoihin: keskellä kevättä voi nähdä Valvegallerian perällä vehmasta mustikkametsää. Normeja ei kannata aina ottaa niin vakavasti, eiväthän kaikki karhut nuku talviuntakaan. – Tämän tietää kuvittaja Anne Vasko, joka on vuoden 2018 Lumotut sanat -festivaalien kuvallisen ilmeen luoja. Hänen kuvittamansa Mur ja mustikka -kirjan maailma rakentuu näyttelytilaan osaksi Tarinoiden puisto –…

luna

Lunan kanssa

Hiphurraa ja onnea Kirsti Kuroselle nuortenkirjallisuuden Topelius-palkintoehdokkuudesta!   Tänä syksynä olemme viihtyneet Kirsti Kurosen Pönttö-säeromaanin seurassa useita viikkoa sanataidenuorten kanssa. Olemme viipyilleet yksittäisten runojen parissa ja kurkistaneet myös kirjan päähenkilön Lunan ottamia kuvia Instagramissa.   Mietin kuvien puhetta, katson linssin läpi, tarkennan olennaiseen, unohdan reunamat, joutomaat ja kuravedet, harhaa. (Pönttö, s.75.)   Tässä muutamien Siivekkäiden…

pönttö

Kirstin kanssa

Kirsti Kurosen säeromaani Pönttö on innoittanut sanataidekoulun nuoria kirjoittajia tänä syksynä. Siivekkäät-ryhmä viihtyi Pöntön seurassa monta viikkoa tehden erilaisia tyylikokeiluja Kurosen tekstin innoittamana.   Pönttö on todella viehättävä romaani, samalla hyvin väljä ja kevyesti hengittävä ja samalla myös kiinnostavan tiivis ja napakka. Kirjan voi lukea kannesta kanteen kuin minkä tahansa romaanin ja elää henkilöiden mukana…

valokeila_salainen_metsani

Kaaos, paniikki ja aivomyrsky

Niina Brandtin dokumentti autistisen Lauri Katajaisen elämästä koskettaa ja saa ajattelemaan. Lauri on nuori mies, joka toivoo joskus löytävänsä rakkauden. Tavalliset asiat kuten suihkussa käyminen tai kauppakassin purkaminen tuottavat vaikeuksia. Lauri toivoo, että ihmiset näkisivät hänen autistisen kuorensa alle, sillä sen sisältä löytyy paljon suuria tunteita ja ajatuksia sekä kiltti, lempeä, uskollinen ja rohkea mies.…

valokeila_urpo_ja_turpo

Ihan hassua, kun ne koko ajan teki niitä metkuja

Avoimen varhaiskasvatuksen sanataidekerho Tarinavintti vieraili Oulun kansainvälisellä lasten- ja nuortenelokuvien festivaalilla katsomassa MINULLA ON TIIKERI, URPO JA TURPO -yhdistelmän. Elokuviin menemisestä oli puhuttu etukäteen ja sitä odotettiinkin jo kovasti. Liisa Helminen, elokuvien ohjaaja, kävi kertomassa meille lyhyesti animaatioiden sisällöstä ja siitä miten ne on tehty. Istuimme pehmeille penkeille, valot sammuivat, tuli hiljaista ja elokuva alkoi.…

valokeila_onneli_anneli

Kohtaamisia Ruusukujalla

LOPPUUNMYYTY! Ihanan jännittävää istahtaa täpötäyden salin penkkiin ja katsella takana nousevia penkkirivejä täynnä istujia. Salin valot sammuvat ja pimeys hipsuttelee hermoja vähän sillä tavoin, ettei aluksi tiedä pelottaako hieman vai onko tämä hyvä. Onneksi valkokankaan valtaa pian Onneli ja Anneli -elokuvien riemukkaan kirkas värimaailma ja heti tietää, että tästä tulee mukavaa.   Elokuva nappaa mukaansa…

valokeila_mansikkamaa

Pojan nimi on vaikea ja pitkä, siinä on yksi tai kaksi kaksoisveetä.

Vaikeannimisen pojan selässä on hauskannäköinen luomi. Auringonnousu pellolla valvotun yön jälkeen. Saatoin melkein haistaa kesän, pölyn ja pellot ja tuulen ja kosteuden talojen rakenteissa. Maistat mansikat valitat hinnasta ja joku on tullut poimimaan ne toisesta maasta asuen ahtaassa vaunussa. Setelit oli setelinvärisiä ja kivasti ryppyisiä. Ryppyiset seteli on paljon mielenkiintoisempia kuin sileät.   Kaksi ihmistä…